Oukkidoukki, elikkäs oon nyt taasen kotona, kahdenviikon ympäriinsä pyörimisen jälkeen. Mulla on tällähetkellä hirviä nälkä ja sillain. Oli muuten ihana nukkua pitkästä aikaa omassa sängyssä. Ja PowerParkissa oli kivaa! Mun piti jotain enemmälti kirjoittaa, mutten jaksa :D Älkää tappako mua!

Lähden ensi maanantaina Norjaan. Ikävä kyllä, en saanut sitä kannettavaa rippilahjaksi, joten teiltä jää parhaat palat kuulematta. Jotakin yritän kuitenkin muistiin raapustaa, että voin myöhemmin tänne kirjoitella.

Ja Panupongareille tiedoksi 19.7. Panu löytyy Power Parkista :D Vaatetuksesta ei ole kyllä mitään tietoa, mutta ainakin sillä on pääkallokuvioinen kello, punaset pystyhiukset ja t-paita... ;D

Mulla on tosiaan ollu vähän kiirettä, mut nyt se on ohi, sillä konfirmaationi oli tänä aamuna. Vieraat lähti meiltä ehkä tunti sitten. Tuntui vähän uskovaiselta siellä kirkossa, mutta kaikkeen tottuu! "Jos toi on makeeta viiniä, en halua juoda viiniä enää koskaan!" "Taisi mennä maustekastike ja viini sekaisin." "Syöttääkö nää meille pahvia?" :D Sain lahjaksi rannekellon, seinälle pistettävän kellon, johon pistetään valokuvia (en osaa selittää), yhteensä 300€ rahaa ja jotain kakkulapioita sun muuta, sitä samaa sarjaa, jota mun kummitäti tuo aina.

Sitten kaikkea muuta mitä on tapahtunut: Meijän bändi soitti konfirmaatio messussa ja meillä oli perjantaina sitä varten harjoitukset. Oltiin oltu siellä varmaan neljä tuntia, ja rupes tulemaan jo nälkä, joten Sante (rumpali) keksi, että tilataanpas pitsaa. Puol ysiltä, kirkon parkillapaikalla sitä sitten mussutettiin, sählättiin ja hekoteltiin. Autoilijat vähän vilkuili meitä ja yks kävelijä mulkkas sen verran pitkään, et totesin vaan: "Eiks gospel-bändikään saa enää syödä kinkkupitsaa kirkon tykönä?" J (vara-bassman!!) söi chilit... Eikä siellä ollut roskista...

Nimittäin rippileiriltä, jos joku ei tiedä, mistä puhun. Pääsin sieltä tänään kotiin, tai oikeastaan, olin sieltä joka yö kotona nukkumassa erikoisluvalla ensimmäisen perseelleen menneen yön jälkeen, mutta nyt kotiuduin kunnolla. Pääsin taas koneellekkin. Myönnän tosin itkeneeni, kun piti erota viirinlaskussa muista. Halauksia satoi ja niin edelleen. Leirillä oli tosi hauskaa, vaikka Jeesustelu alkoikin pursua jo korvista ulos. Juhana on paras pappi, jonka ikinä olen tavannut. Luulin, että niiden pitää kaikkien olla tylsiä, niinkuin meidän oma pappi, mutta Juhana on just best hemmo. Se jopa rupes sanoo mua Pantsaks :D Tahpahtui niin paljon, että en jaksa kirjoittaa tähän, ettekä te jaksaisi lukea, mutta yhden kuvan tähän pistän. Se on minun piirtämäni kuva kaikista leiriläisistä. Nimet kuitenkin sotkin niistä kylteistä. (Sanon vaan, ettette ihmettele miks ne pitää niitä lappuja ;) )